Ludwig van Beethoven: Leonore-alkusoitot

Nykyään Leonore nro 2 -alkusoittona tunnettu kappale syntyi todennäköisesti alkusoitoista ensimmäisenä, kun taas täysin valmiiksi julistetun oopperan kantaesityksessä soitettu, ja vasta Beethovenin kuoleman jälkeen löydetty Leonore-alkusoitto nro 1 lienee vasta Beethovenin kolmantena säveltämä versio.

Continue reading

Ludwig van Beethoven: sinfonia nro 2

Toinen sinfonia tasapainoilee Beethovenin varhaisen ja keskikauden tyylien välissä. Läsnä ovat ne dramaattiset, äkkijyrkät elementit, joista Beethoven myöhemmin tunnettiin, mutta klassinen linjakkuus ja esimerkiksi Mozartin Prahalaisen sinfonian (1786) vaikutteet kuuluvat vielä selvästi. Romantiikka teki tuloaan: ensimmäisen osan Adagio molto -johdantoon on istutettu vasta yli 20 vuotta myöhemmin seuranneen yhdeksännen sinfonian siemen.

Continue reading

Ludwig van Beethoven: sinfonia nro 4

Samoihin aikoihin Eroican kanssa valmistunut Beethovenin neljäs sinfonia (1806) kuuluu syntykauteensa enemmän ajallisesti kuin tyylillisesti, ja eräs aikalaiskriitikko epäilikin Beethovenin ottaneen neljännessään vain sivuaskelen kehityksensä poluilla. Oikeinpa arveli. Jo vuoden kuluttua neljännen jälkeen ilmestyi myrskyisä viides sinfonia, Kohtalosinfonia.

Continue reading

Ludwig van Beethoven: pianosonaatti nro 21 “Waldstein”

Beethovenin tukijan, kreivi Waldsteinin mukaan nimetyssä teoksessa säveltäjä näyttäytyy siihen astisista sonaateistaan ehkä kaikista virtuoosisimmillaan. Syy on simppeli: sitä ennen Beethovenilla tai kellään muullakaan ei ollut käytössään sellaista soitinta, joka olisi edes mahdollistanut Waldstein-sonaatin kaltaiset juoksut ja repetitiot. Beethovenin luonnoskirjasta löytyneet merkinnät viittaavat hänen tutkineen erilaisia sormiharjoituksia sonaattia säveltäessään, ja lisäksi hänen uusi Erard-flyygelinsä mahdollisti aiempaa suuremman äänialan ja mielikuvituksellisemman sormityön.

Continue reading

Ludwig van Beethoven: kvintetto pianolle ja puhaltimille op. 16

Es-duurikvintettoa pianolle ja puhaltimille op. 16 olisi tuskin syntynyt ilman Mozartin 12 vuotta aiemmin näyttämää esimerkkiä. Kun Beethoven pianokvintettoa vuonna 1796, Mozartin kvintettoa ei oltu vielä julkaistu painettuna, mutta hän oli todennäköisesti Prahassa käydessään saanut käsiinsä Mozartin alkuperäisen partituurin ja inspiroitunut siitä niin, että mallinsi oman kvintettonsa täsmällisesti Mozartin mukaiseksi: Sen kolmiosainen muoto, sama sävellaji ja ensiosan pitkä johdanto eivät voi olla sattumalta niin yhteneväiset.

Continue reading