Ludwig van Beethovenin (1770–1827) näyttämömusiikit muodostavan oman, hämmentävän lukunsa hänen muuten niin menestyksekkäällä uralla. Beethovenin näyttämölle tekemät teokset eivät nimittäin osuneet koskaan täysin maaliin. Aikanaan nihkeästi menestynyt ja vielä nihkeämmin valmistunut ooppera Fidelio kyllä tunnetaan ja sitä esitetään tänäkin päivänä, mutta Beethoven teki myös kaksi balettia ja lukuisia teatteriteoksia, joista nykyisin soitetaan vain alkusoitot.
Beethovenin tulikaste teatterilavalla koettiin 21-vuotiaana. Hän sävelsi Ritterballetin, joka kantaa kunniakkaasti numeroa 1 Beethovenin opusnumeroimattomien (WoO) teosten listassa, tosin omana aikanaan se esitettiin kreivi von Waldsteinin nimissä eikä täten koskaan koitunut Beethovenin taakaksi hänen elinaikanaan. Teos on noin 10-minuuttinen, äärimmäisen yksinkertainen kuvaelmien kavalkadi, tuskin maininnanarvoinen kappale varsinaisten mestariteosten rinnalla.
Kymmenen vuotta myöhemmin Beethoven kokeili jälleen taitojaan. Tällä kertaa hän sai tilauksen Wienin balettielämästä vastanneelta tanssijalta Salvatore Viganolta. Beethoven oli jo maineensa vakiinnuttanut merkkimies, ja hänelle lankesikin harvinainen vastuu säveltää kokoillan teos itse keisarinna Maria Theresian kunniaksi. Se oli Beethovenin ensimmäinen virallinen baletti. Aihekin oli hänen mieleensä: Prometheus.
Baletti kertoo antiikin Kreikan myyttisestä titaanista, joka hiipii Olympokselle kähveltämään jumalilta tulen eli tiedon jakaakseen sen pimeässä vaeltavalle ihmiskunnalle. On ilmeistä, että valistusaatteen sokaisema Beethoven näki sankarissa omakuvansa, ja koki siksi syvää yhteyttä valonkantajan tarinaan. Baletin tarkempi juonikuvaus on kadonnut, mutta lyhennelmän perusteella tiedetään, että Prometeus vie tiedottomuudestaan ontot ihmishahmot Apollo-jumalan koulittavaksi, ja oppivat kohtaamiltaan jumalilta taiteen ja moraalin taidot. Prometheus-baletti oli valmistuttuaan kohtalainen menestys, mutta kahden esityskauden jälkeen se pantiin pölyttymään eikä siitä sen koommin juuri kuultu.
Baletin alkusoitto pysyi silti sitkeästi ohjelmissa ja on edelleen suosittu konserttinumero. Teos noudattaa jota kuinkin Mozartin Cosí fan Tutten alkusoiton muotoa ja tyyliä. Se räjähtää ilmoille äkkipikaisesti purkautuvilla soinnuilla ja kiihtyy pian armottamaksi sprinttijuoksuksi, baletin eri teemojen esittelyksi. Lopulta palataan jälleen pääteemaan, mutta tietenkin voitokkaana. Beethovenilaiseen tyyliin vain viisiminuuttinen alkusoitto on kuin keskittymisvaikeuksista kärsivälle kuulijalle räätälöity Valittujen palojen tiivistelmä sitä seuraavasta teoksesta. Jokainen tulkitkoon itse, kuvaako myrskyisä alkusoitto tulen varastaneen Prometeuksen hengästyttävää pakomatkaa Olympokselta vai maailmassa vallitsevaa kaaosta ennen valonkantajan tuomaa sivistystä – vaiko jotain ihan muuta.
Teosesittely on muokattu alunperin Helsingin kaupunginorkesterille tekemästäni tekstistä.