W.A.Mozart: Sinfonia nro 38 “Prahalainen”

On häkellyttävää, kuinka kattavasti Salzburg on onnistuttu tuotteistamaan W.A. Mozartin (1756–1791) kotikaupunkina. Harvassa ovat ne kadunkulmat, joissa ei myytäisi yhtä tai useampaa Mozart-tuoteperheen antimia: Mozart-kuulia, muistivihkoja ja kahvimukeja, Mozart-golfpalloja ja Eine Kleine Nachtmusik -rintaliivejä.

Kaikki kunnia brändityöryhmälle, sillä Mozart itse vihasi Salzburgia yli kaiken. Hän piti sitä “typerysten kaupunkina”, josta hän livahti konserttimatkoilleen aina kuin voi, toiveenaan lopullinen lähtö ja vapaan taiteilijan ammatti kaukana isästään ja piispa Colloredosta, jonka hoviorkesterissa hän soitti kehnohkolla palkalla.

Mozartin toive kävi toteen vuonna 1781, kun hän sai vihdoin hankittua virastaan potkut muuttaakseen Euroopan musiikkipääkaupunkiin Wieniin. Työskentelyolot toki kohenivat kertaheitolla, hän itsenäistyi takertuvasta isästään ja sai imeä vaikutteita aikansa parhailta säveltäjiltä, mutta suurkaupungin vetovoima merkitsi myös kovempaa kilpailua tilauksista. Sikäläinen yleisö ei suinkaan varauksetta pysynyt Mozartin monimutkaisena pidetyn sävelkielen perässä. Kaupunki kuhisi säveltäjiä, etenkin italialaisia, jotka hallitsivat oopperakenttää. Mozartin myyntivalttina olivat niin ylivoimaiset pianistin taidot, että hän pystyi tekemään esitettäväkseen pianokonserttoja melkeinpä liukuhihnalta, mutta muuten hän joutui koko ajan mittaamaan musiikkipiirien pulssia saadakseen suosiota.

Vastoin monia väitteitä Mozartin kokemasta kaltoinkohtelusta hän pysyi kyllä suosittuna ja eleli melko leveästikin, kun teokset vain osuivat yleisön makuhermoon. Hutejakin tuli, esimerkiksi oopperat Figaron häät, Don Giovanni ja La Clemenza di Tito otettiin Wienissä happamasti vastaan. Ne saivat hyväksyntää vasta neljän päivän hevosmatkan päässä Prahassa. Siellä kantaesitettiin myös hänen sinfoniansa nro 38 vuonna 1787. Se oli Mozartin ensimmäinen reissu kaupunkiin, joka osoittautui heti kultakaivokseksi. 

Kantaesityksessä prahalaisyleisö suorastaan söi Mozartin kädestä. “Minun prahalaiseni ymmärtävät minua”, kerrotaan Mozartin hihkuneen. Tunne oli molemminpuolinen. Mozart oli hyvin tarkka siitä, mihin ja kenelle hän kulloinkin sävelsi. Wieniin hän teki tyystin toisenlaista musiikkia kuin vaikkapa Milanoon, Pariisiin tai Müncheniin. Hän pyrki parhaansa mukaan miellyttämään yleisöä, tilaajia ja muusikoita, eikä silti aina onnistunut vakuuttamaan. Vaikka on epävarmaa, sävelsikö Mozart teoksensa nimenomaan Prahassa esitettäväksi, sen poikkeuksellinen kolmiosainen rakenne sekä pitkät osuudet kuuluisille böömiläisille puhallintaitureille puhuvat mittatilaustyön puolesta.

Mutta mikä erotti prahalaiset eteläisestä naapureistaan? Miksi Mozartin musiikki otettiin niin varauksetta vastaan? On arveltu, että Mozartin suosio oli seurausta Prahan ensiluokkaisesta musiikkikoulutusjärjestelmästä. Se takasi jokaiselle lapselle soitonopetusta, nuotinlukutaidon ja musiikillisen sivistyksen alkeet huolimatta tämän sosiaalisesta asemasta ja ammatillisista haaveistaan. Wienissä musiikinopiskelu oli yläluokkainen harrastus, joka tähtäsi ammattimaisuuteen, kun taas Prahassa tavallisinkin musiikin viihdekäyttäjä oli saanut lapsesta asti avaimet monimutkaisenkin musiikin ymmärtämiseen joutumatta tyytymään valmiiksi pureskeltuihin massatuotteisiin. Tästä satoja vuosia kantaneesta sivistysperiaatteesta saamme nauttia vielä tänäkin päivänä – ainakin toistaiseksi. 

Teosesittely on muokattu alunperin Helsingin kaupunginorkesterille tekemästäni tekstistä.

En saa näiden tekstien julkaisemisesta rahaa, mutta näkyvyyttä kylläkin. Jos siis artikkeli herätti tunteita, kuten iloa, katkeruutta, ihmetystä, silmitöntä raivoa tai vaikka totaalista tyhjyyttä... arvostan suuresti, että jaat sen ystävillesikin. Jaettu tunne on kaksinkertainen tunne, ja minä saan näkyvyyttä ainakin tuplasti!

Kommentit

Kommentit

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *