George Gershwinin (1898–1937) asema aikansa kuuluisimpana amerikkalaissäveltäjänä oli täysin horjumaton. Rhapsody in Blue (1924) porskutti levymyyntitilastoissa kohti miljoonan myydyn kappaleen rajaa ja Gershwin jatkoi sen esittämistä myös konserteissaan ympäri maan. Samaan aikaan hän teki uusia hittejä Broadwaylle ja konserttisaleihin: esimerkiksi pianokonserton, An American in Paris -sävelrunon ja Toisen rapsodian.
Taidepiirien lisäksi Gershwin oli kohonnut suihkuseurapiireihin, ja kun hän alkuvuodesta 1932 lähti lomalle Kuubaan, oli häntä vastassa mm. Hollywood-miljonääri ja lentäjäsankari Howard Hughes. Havannassa vietetyn “kahden unettoman ja hysteerisen viikon” aikana Gershwin ahmi aistiensa kyllyydestä kuubalaista eksotiikkaa ja sai käytännön intensiivikurssin afrikkalaiseen rytmimusiikkiin perustavasta kuubalaismuunnelmasta rumbasta. Heti palattuaan kotiin Gershwin alkoi purkaa lomamuistojaan nuottipaperille vimmaisesti. Uuden teoksen nimeksi tuli yksiselitteisesti Rumba, mutta kaikki musiikki ei ollut hänen omaansa: aloitusteemanaan hän käytti melodiaa lauluntekijä Ignacio Piñeiron kappaleesta Échale Salsita.
Rumban kantaesitys oli juuri niin suurellinen kuin Gershwinin suosio antoi odottaa: elokuun 16. päivänä 1932 New Yorkin Lewisohn Stadiumille oli ahtautunut jopa 17,845 korvaparia ja porttien ulkopuolelle vielä viisi tuhatta liputta jäänyttä, jotka kaikki olivat tulleet kuuntelemaan yksinomaan Gershwinin musiikille omistettua konserttia.
Myöhemmin Kuubalaiseksi alkusoitoksi nimetty teos jakaantuu kolmeen jaksoon. Ensimmäisessä esitellään tärkeimmät aiheet. Klarinettisoolo johtaa aavistuksen alakuloiseen keskijaksoon, joka paljastuu sävellajeja sekoittelevaksi, vähitellen kehittyväksi kaanoniksi. Päätösjakso rysähtää käyntiin äkkijyrkällä tempovaihdoksella, ja loppua kohden meno vain jatkaa kiihtymistään, ei vähiten rytmiryhmän kirihalujen ansiosta. Melkein solistiseen asemaan Gershwin on nostanut marakassit, bongot, rytmikapulat ja guiro, jotka hän oli tuonut Kuubasta tuliaisina Amerikkaan.
Teosesittely on muokattu alunperin Helsingin kaupunginorkesterille tekemästäni tekstistä.