Unkarilainen Zoltán Kodály (1882–1967), kuten vuotta nuorempi maanmiehensä ja hyvä ystävänsä Béla Bartók, käytti kansallista heräämistä tyydyttääkseen kunnianhimonsa sekä säveltäjänä että kansanmusiikin tutkijana. Hän matkusteli kylästä toiseen fonografi selässään ja ikuisti jälkipolville kansanlauluja, joiden perintö oli siihen asti kulkenut vain suusta suuhun. Näin Kodály sai aineistoa tutkielmaansa ja varmisti omien sävellystensä kansanmusiikkilainojen autenttisuuden. Sävellyksissään Kodály seurasi unkarilaiskansallista ja myöhäisromanttista tyylisuuntaa, eikä hän koskaan lähtenyt eurooppalaisen modernistien mukana rakentamaan musiikinhistorian tulevaisuutta, päinvastoin kuin Bártok.
Kodály ei koskaan saanut musiikillaan samanlaista huomiota kuin hänen 1930–40-luvuilla kehittämänsä Kodály-metodi tai oikeammin Kodály-konsepti, musiikkipedagogian kokonaisvaltainen uudistus. Hänen lanseeraamaansa käsitteistöön ja havainnollistaviin esimerkkeihin perustuu suuri osa läntisen maailman musiikinopetuksesta vielä tänäkin päivänä. Kodály-konsepti valittiin vuonna 2016 UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.
Orkesterisarja laulunäytelmä Háry Jánosista (1926) on Kodályn kiistatta suosituin teos. Kirjailija Janos Garayn romaaniin Veteraani perustuva laulunäytelmä kertoo sotilaasta, joka viettää eläkepäiviään kapakassa horisemalla paisuteltuja juttujaan.
Kuusiosainen sarja alkaa koko orkesterin “aivastuksella”, joka kansanperinteen mukaan paljastaa, että nyt kuultava tarina on “täydellisen totta” – tosin juuri tässä tapauksessa totuudellisuus noudattaa münchhausenilaista rehellisyyden asteikkoa. Ensiosa johdattelee kuulijat Háry Jánosin mukana Wienin keisarilliseen hoviin, jossa Jánosiin ihastunut Napoleonin vaimo Marie-Louise saa tältä pakit sinnikkäästä riiamisestaan huolimatta. Toisessa osassa ihaillaan sotilasparaatia Wienissä. Kolmannessa osassa János mielitiettyineen laulaa kaihomielistä laulua kaipuustaan kotikonnuille, mutta paluu saa odottaa. Napoleon on nimittäin saanut vihiä, että hänen rakas vaimonsa on vehtaillut Háry Jánosin kanssa, ja tästä suivaantuneena hän on määrännyt joukkonsa unkarilaisen kimppuun. Neljännessä osassa János taltuttaa kostonjanoisen Napoleonin armeijan omin käsin, mutta päällikön itsensä hän suostuu armahtamaan. Seuraa Intermezzo, jossa juhlistetaan Jánosin uskomattomia voitonhetkiä unkarilaisilla melodioilla. Päätösosassa Itävallan keisari hoveineen kunnioittaa Jánosin urotekoja, ja nojatuolisankarimme voi vihdoin palaa kotikylänsä kievarinnurkkaan leuhkimaan valloituksillaan.
Teosesittely on muokattu alunperin Helsingin kaupunginorkesterille kirjoittamastani tekstistä.