Grazyna Bacewicz: Sinfonietta, puhallinkvintetto ja konsertto jousiorkesterille

Grażyna Bacewiczin (1909–1969) ansiot Karol Szymanowskin jälkeisen puolalaismusiikin kehittäjänä ovat jääneet kuuluisampien modernistien jalkoihin. Tilanne on hiljalleen muuttumassa, ja hänen uusklassismin ja modernismin risteyskohtaa leikkaavat teoksensa alkavat saada ansaitsemaansa tunnustusta tyylistään, joka on vaikuttanut myöhempiin puolalaissuuruuksiin Lutoslawskista ja Panufnikista alkaen. Varhainen Sinfonietta jousille (1935) syntyi Bacewiczin palattua opintomatkaltaan Pariisista. Se kantaesitettiin Puolan Radion orkesterin konsertissa, ja teos sai myös kunniamaininnan sävellyskilpailussa, johon Bacewicz osallistui salanimellä “Yksinkertaisuus”. Kolmeosainen ja vain kymmenenminuuttinen teos on silti kaikkea muuta kuin simppeli. Rytmin ja metrin klenkkaava riento, kansanmusiikin häivähdykset ja jatkuva kamppailu lyyrisen ja energisen välillä varmistavat, että Sinfoniettasta ei pysähtynyttä hetkeä löydy.

Kuuntele loput osat You Tubessa.

Lodzissa syntynyt Bacewicz aloitti uransa viulun ihmelapsena, ja yhdessä kolmen sisaruksensa kanssa hän perusti Bacewicz-kvartetin. Jo ennen teini-ikäänsä hän soitti paikallisen orkesterin solistina useita kertoja, kunnes hänet yhtäkkiä valtasi omituinen ja yllättävä tarve säveltää itse. Tällä lahjakkuuden määrällä ei ollut mitään ongelmaa lisätä viulututkintonsa päälle myös säveltäjänpaperit. Onnistuneen sävellyskonsertin jälkeen vuonna 1932 Puolan entinen pääministeri ja tähtipianisti Ignaz Jan Paderewski antoi hänelle stipendin Pariisiin Nadia Boulangerin oppilaaksi. Heti seuraavana vuonna napsahti Ranskan nuorten sävellyskilpailun voitto puhallinkvintetolla. 

Koko elämänsä ajan Bacewicz joutui selittelemään toimittajille rooliaan säveltävänä naisena. Nykyään sellaisessa ei ole mitään ihmeellistä, ja jälkipolvet tuntevat hänet ja hänen 1940-luvun teoksensa ennen kaikkea tärkeinä tienraivaajina myöhemmälle (miessäveltäjien) sukupolvelle, joka iskosti muusikinhistoriaan puolalaisen modernismin käsitteen. Hänen pääteoksenaan pidetty Konsertto jousiorkesterille (1948) yhdistää kekseliäästi klassismin ja barokin rytmejä oman aikansa modernismiin ja kansanmusiikkivaikutteisiin ansaiten vertauksia jopa Bachin Brandenburgilaisiin konserttoihin. Kuunnelkaapa huviksenne!

Teosesittelyt on muokattu alunperin Mikkelin kaupunginorkesterille tekemistäni teksteistä.

En saa näiden tekstien julkaisemisesta rahaa, mutta näkyvyyttä kylläkin. Jos siis artikkeli herätti tunteita, kuten iloa, katkeruutta, ihmetystä, silmitöntä raivoa tai vaikka totaalista tyhjyyttä... arvostan suuresti, että jaat sen ystävillesikin. Jaettu tunne on kaksinkertainen tunne, ja minä saan näkyvyyttä ainakin tuplasti!

Kommentit

Kommentit

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *