Ranskalaista Henri Dutilleux’ta (1916–2013) voi pitää merkittävimpänä ranskalaisena 1900-luvun jälkipuolen säveltäjistä. Kova itsekritiikki ja Ranskan musiikkielämän moninaiset virat kuoronjohtajana, professorina ja radion musiikkipäällikkönä pitivät hänen teoslistansa suppeana mutta sitäkin laadukkaampana. Hän mm. siivosi teosluettelostaan kaikki ennen vuotta 1948 syntyneet sävellyksensä, koska ne eivät edustaneet hänen sittemmin hioutunutta myöhäistä tyyliään.
Sellokonsertto Tout on monde lointain… (1967–1970) valmistui 1900-luvun suursellistin Mstislav Rostropovitšin tilauksesta Washingtonin kansallisorkesterille. Vaikka nimi ei niin väitäkään, teos on tyylipuhdas sellokonsertto ja vieläpä aivan poikkeuksellisen solistinen taidonnäyte, joka kysyy esittäjältään niin henkisten kuin fyysisten voimavarojen äärimmäisiä ulottuvuuksia. Kuten koko konserton nimikin “Koko kaukainen maailma” jo viittaa, niin henki kuin ruumiis lähetetään matkalle tuonne jonnekin, rajamaiden tuolle puolen.
Dutilleux on valinnut teoksen jokaiselle osalle moton. Hän ei kuitenkaan ole tarkoittanut niitä tarinallisiksi kuunteluohjeiksi, vaan johdatuksiksi osan tunnelmalliseen viitekehykseen. Säkeet hän poimi runoilija Charles Baudelairen (1821–1867) kokoelmasta Pahan kukat (1857). Jokainen säe on irrallinen katkelma ilman alkua tai loppua, mikä jättää niin soittajille kuin kuulijoille vastuun sen lähemmästä tulkitsemisesta.
Teos kutsuu unimaailmaan heti alusta. Enigma ”…tuo outo ja symbolinen olento…” alkaa sellon soolokadenssilla, joka pian houkuttelee koko orkesterin mukaansa hämärän maille. Toinen osa Regard (Katse) ”…myrkky, joka vuotaa sinun silmistäsi, vihreistä silmistäsi, lammikoista joista vapiseva sieluni näkee nurjan puolensa…” on eräänlainen hidas osa. Konserton scherzo on nimeltään Houles (Aallot) ”…maininkini, temmatkaa aavalle eebenin, mustalle merelle, purjeiden, viirien, veneiden, mastojen…”, joka johtaa suoraan toiseen hitaaseen osaan Peilit ”…ovat sydämemme kaksi tulenlieskaa, jotka kilvan, kiirehtien luovuttavat pian lämpönsä, peilaavat valoaan…”. Päätösosa Hymni on toteava: ”Pidä unelmasi! Viisailla ei ole niin kauniita kuin hulluilla!”*
Baudelairen käännökset: Antti Nylén (2012, Sammakko)
*Käännös Sirpa Hietanen
Teosesittely on muokattu alunperin Helsingin kaupunginorkesterille tekemästäni tekstistä.
|
|
|