Englantilaisen Gustav Holstin leipälajina 1900-luvun alussa olivat mm. Wagnerin ja Vaughan Williamsin tyyleille kumartavat kuoro- ja orkesteriteokset. Niillä hän keräsi jopa satunnaista menestystä, mutta ei niillä mitään kansansuosiota ollut tiedossa. Todellinen suurmenestys koitti vasta orkesterisarja Planeettojen kantaesityksessä heti ensimmäisen maailman sodan jälkeen vuonna 1918, ja hyvin lähelle sitä ylsi samaan aikaan valmistunut kuoroteos Hymn of Jesus kaksi vuotta myöhemmin. Mutta kuten täysosumilla niin usein on tapana, ne lukitsevat odotukset ikuisiksi ajoiksi tiettyyn, tavoiteltavaan kaavaan.
Planeetoista muodostui Holstin menestyksen mittari ja kaikkien tulevien teosten vertailukohta, eikä hän enää kyennyt mihinkään vastaavaan. Suosion aaltoa seuranneet vuodet hän sairasteli vakavasti ja hiljalleen erakoitui. Nykyään Holst muistetaan vain ja ainoastaan Planeettojen säveltäjänä.
Holst ei ollut erityisen uskonnollinen sanan kristillisessä mielessä, mutta mystiikkaa hän harrasti sekä itämaisten uskontojen että astrologian muodossa. Hymn of Jesus, jossa Jeesuksen kuvataan tanssivan ja laulavan ristiinnaulitsemisen edellä, on osa kerettiläiseksi katsottua apokryfitekstiä Johanneksen teot. Holst itse käänsi tekstin kreikasta englanniksi.
Paitsi, että teos toi julkisuutta vaihtoehtoiselle ja laajalti paheksutulle Jeesus-tulkinnalle, Holst käytti musiikissa tehokeinoja, jotka herättivät aikoinaan uutuuden viehätystä: Toisistaan riippumattomat ja ikään kuin itsenäisesti etenevät, päällekkäiset aiheet tuovat musiikkiin mielenkiintoista mystiikan makua. Toinen Holstin erikoisidea, etäälle toisistaan sijoitetut laulajat tila- ja aikakokemuksen hämmentämiseksi sivuutetaan konserteissa usein kai käytännön syistä.
Kaksiosainen Hymn of Jesus koostuu Johdannosta ja Hymnistä. Pasuunasoolo herättelee hitaasti virkoavan orkesterin kellomaisesti soivaan rauhaan, jonka ylle levittyy naiskuoron (tai poikakuoron) keskiaikainen kirkkolaulu latinaksi. Viiltävän voimasoinnun jälkeen vuoron saa vastauksensa esittävä mieskuoro. Hymnissä Holst ei säästele kuoron ja orkesterin tehoja; ylistystä Isälle, sanalle ja gloorialle julistetaan täysin palkein, melkein kuiskaten ja vapaarytmisellä puheella ja laululla, jotka luovat kouriintuntuvan käsityksen kaunistelemattomasta, taivaallisten näkyjen, piiritanssien ja rukousten voimalla vietetystä illasta.
Teosesittely on muokattu alunperin Helsingin kaupunginorkesterille tekemästäni tekstistä.