Felix Mendelssohn: Hebridit, konserttialkusoitto

Vuonna 1829 Felix Mendelssohn (1809–1847) matkusti Englantiin konsertoimaan urkurina, pianistina ja kapellimestarina. Menestyksekkään esiintymisrupeaman päätteeksi hän suuntasi pohjoiseen patikkaretkelle. Silmänkantamattomiin ulottuvat, vihreään kietoutuneet nummet ja Edinburghin idylliset maisemat linnoineen tekivät Mendelssohniin lähtemättömän vaikutuksen.

Mendelssohnin matka Skotlantiin jätti musiikinhistoriaan perinnöksi kaksi merkkiteosta, joista tunnetumpi on Skottilainen sinfonia. Sen hän sävelsi tosin vasta paljon myöhemmin, vuonna 1842. Toinen, viehättävä alkusoitto Hebridit sai alkunsa jo paikan päällä hänen vierailtuaan jäähtyneestä kiviaineksesta muovautuneessa luolassa, joka sijaitsee osittain meren yllä autiolla Staffan saarella Hebridien saaristossa. 

Ainutlaatuinen kokemus hiveli Mendelssohnin aisteja niin, että hänen oli pakko jakaa ihastuneet tunnelmansa saman tien kirjeessään sisarelleen Fannylle: ”Jotta saisin sinut ymmärtämään kuinka suuren vaikutuksen Hebridit tekivät minuun, lähetän sinulle jotain, mikä tuli siellä mieleeni”. Liitettynä oli nuottikatkelma Hebridit-alkusoiton avausteemasta.

Romantiikan ajan tunteellisena musiikkimiehenä Mendelssohnin hullaantuminen luonnonmuodostelman äärellä ei yllätä: Jopa yli 10 metriä korkean ja 60 metriä syvän luolan akustiikkaa on nimittäin kuvattu kuin soivaksi katedraaliksi. Gaelin kielellä se tunnetaankin nimellä ”melodinen luola”. Nykyisellä nimellä Fingal’s Cave se opittiin tuntemaan runoilija James Macphersonin sepittämien sankaritarinoiden ilmestyttyä 1700-luvun lopulla.

Hebridit-alkusoitto valmistui vuonna 1830 nimellä Yksinäinen saari, mutta Mendelssohn muokkasi sitä myöhemmin ja nimesi sen uudelleen maantieteellisesti tarkemmalla kuvauksella. Teos kantaesitettiin Lontoossa vuonna 1832 samassa konsertissa kuin alkusoitto Kesäyön unelmaan. Varsinaista tarinallista ohjelmaa teoksessa ei ole. Sen sijaan Hebridit-konserttialkusoitto maalailee niitä tunnelmia ja kuulokuvia, joita aallot luovat iskeytyessään loputtomasti kaikuviin kiviseiniin.

Teosesittely on muokattu alunperin Helsingin kaupunginorkesterille tekemästäni tekstistä.

Jos artikkeli herätti tunteita, kuten iloa, katkeruutta, ihmetystä, silmitöntä raivoa tai vaikka totaalista tyhjyyttä... arvostan suuresti, että jaat sen ystävillesikin!

Kommentit

Kommentit

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *