Alban Bergin (1885–1935) viulukonsertto panee ahtaalle väitteet, joiden mukaan dodekafonisesti, siis 12-säveljärjestelmällä, tehty musiikki noudattaisi vain matemaattisen tiukkaa rautalankamallia. Väitetään jopa, että dodekafonialla voi välttää inhimillisten tunteiden ja mielikuvituksen väliintulon. Olkoonkin, että Berg käytti konsertossaan oppi-isänsä Arnold Schönbergin teoreettisia malleja 12 sävelen tasavertaisuudesta sävellajien välttämiseksi, viulukonsertolla on paljon kiehtovampaa kerrottavaa kuin vain kaavioiden erittelyä oppineelle tutkijaraadilla.
Berg sai konserton tilauksen viulisti Louis Krasnerilta kevättalvella 1935, mutta vielä tuolloin hän kieltäytyi kunniasta tekeillä olevaan Lulu-oopperaansa vedoten. Miksi hän muutti mielensä myöhemmin? Varmaa tietoa ei ole, mutta Bergin väitetään saaneen uuden inspiraation kuultuaan, että ystäviensä Alma Mahlerin ja Walter Gropiuksen tytär Manon kuoli polioon 18-vuotiaana. Viulukonsertto valmistui muutamassa kuukaudessa otsikolla Erään enkelin muistolle, ja sen on sanottu kuvaavan nuoren tytön kukoistusta ja kuolemaa. Totuus saattaa olla toisenlainen.
Tutkija Douglas Jarmanin mukaan Berg oli todellisuudessa valmistellut konserttoa vaivihkaa jo kuukausien ajan, mutta nuoren tytön tragedian sijaan jokaista konserton osaa olisi kuvannut saksalaispatrioottisen Turner-nuorisoliikkeen iskulauseet: ”Frisch, Fromm, Fröhlich, Frei” (Raitis, Harras, Iloinen, Vapaa). Todisteet tästä löytyvät vain konserton luonnoksia tarkastelemalla, korviin asti iskulaiseet eivät varmasti kuulu.
Konserton toinen alkuperäinen, niin ikään salattu ohjelma lienee henkilökohtainen lemmenkertomus. Jälleen Berg on jättänyt partituuriinsa vihjeitä: hän lainaa teoksessa erästä kärnteniläistä kansanlaulua, joka kertoo Mizzi-nimisestä tytöstä. Tämä on merkittävää siksi, että näin tehdessään hän tulisi tunnustaneeksi sivusuhteensa kodinhoitajaansa Marie Scheuchliin, lempinimeltään Mizziin. Melko monimutkainen tapa keventää syyllisyyttään. Partituurista on löytynyt myös numeraalisia ja esitysmerkinnällisiä vihjeitä Bergin rakastajattaresta Hanna Fuchsista, mutta Bergin vaimosta Helenestä ei viitteitä ole löytynyt. Onpa konserttoa pidetty Bergin itselleen säveltämänään Requieminä. Berg kuoli ampiaisen piston aiheuttamaan jälkitautiin jouluaattona 1935 vain puoli vuotta teoksen valmistumisen jälkeen.
Pikavauhdilla syntyneeksi luultu teos oli siis todennäköisesti ollut pitkälle valmis jo ennen Manon Gropiuksen kuolemaa. Ulkomusiikillisen ohjelman valinnassa on ymmärrettävästi päädytty nuoren tytön muistoon, kun vaihtoehdot ovat puolinatsillinen nuorisoliike ja syrjähyppy.
Konserttoon piilotetut kertomukset eivät kuitenkaan heikennä sen vahvaa teoreettista pohjaa, päinvastoin. Berg onnistuu olemaan samalla sekä koskettava että looginen esitellessään muistojaan enkelistä mm. Bachin Es ist genug -koraalia lainaamalla – ilman dodekafonian tiukkojen periaatteiden rikkomista.
Teosesittely on muokattu alunperin Helsingin kaupunginorkesterille tekemästäni tekstistä.