Bedřich Smetana: Myyty morsian -alkusoitto

Tšekkien kansallissäveltäjänä tunnetun Bedrich Smetanan (1824–1884) hyvin alkanut ura kuoronjohtajana ja opettajana Ruotsissa sai käänteen vuonna 1861. Hän voitti Prahan uuden, väliaikaisen teatteritalon kunniaksi julistetun oopperasävellyskilpailun teoksellaan Brandenburgilaiset Böömissä. Smetana, joka ei vielä tuolloin ollut erityisen kokenut oopperasäveltäjä, innostui saamastaan kannustuksesta ja rustasi pian uuden, kevyen ja maalaishenkisen lemmenhupailun Myyty morsian. Vuonna 1866 ensi-iltansa saanut ooppera oli kuitenkin liian rahvaanomainen prahalaisten kultivoituneeseen makuun ja teos joutui loputtomaan korjauskierteeseen. 

Lukuisten retusointien jälkeen se vakiinnutti asemansa yleisön suosikkina ja kuuluu nykyisin Smetanan esitetyimpiin teoksiin, joskaan se ei suosituimmuudessa pääse lähellekään suurta Isänmaa-orkesterisarjaa, josta hänet Tšekin ulkopuolella tunnetaan. Sen sijaan Myydyn morsiamen alkusoitto on aina kuulunut historian parhaimpiin ja menevimpiin konserttialkusoittoihin. Kolme vuotta ennen oopperan kantaesitystä valmistunut alkusoitto on aina hilpeä ja touhukas, mutta muuten sillä ei ole musiikillisesti mitään tekemistä itse tulevan oopperan kanssa. Samaan tapaan kuin Rossini ja Mozartkin usein, Smetana sävelsi alkusoiton vain yleisöä valmistavaksi viihdenumeroksi, jonka ei ole tarkoituskaan esitellä oopperan temaattista materiaalia. Se ei silti estä kuulijaa löytämästä musiikista maalaistorin juoruista elävää arkea ja kotikylän kummallista kohellusta, jossa tarinat menevät solmuun vahingossa ja etenkin tahallaan.

Äkkipikaisesti käynnistyvä alkujulistus pyöräyttää rajulla vedolla käyntiin ikiliikkujamaisen oravanpyörän ja dominoefektin. Viulujen synnyttämä imu vetäisee vääjäämättä sisäänsä soitinryhmän toisensa jälkeen. Syke pysyy koholla ja meno virkeänä, vaikka puupuhaltimet yrittävätkin vihjata lepohetkestä. Jatkossa pyörteinen ja levollinen materiaali vuorottelevat vetovuorossa, mutta kuten komediallisen alkusoiton arvolle sopii, voiton vie äärimmäisellä energialla käyvä reipastelu, jonka jarrut ovat tilapäisesti poissa käytöstä.

Teosesittely on muokattu alunperin Helsingin kaupunginorkesterille tekemästäni tekstistä.

Jos artikkeli herätti tunteita, kuten iloa, katkeruutta, ihmetystä, silmitöntä raivoa tai vaikka totaalista tyhjyyttä... arvostan suuresti, että jaat sen ystävillesikin!

Kommentit

Kommentit

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *