Leonard Bernstein (1918–1990) nousi 1940–50-luvuilla yleiseen tietoon sekä muodikkaana kapellimestarina että supliikin taitavana säveltäjänä, joka ei nähnyt kitkaa musikaalirellestyksen ja ryppyotsaisten sinfoniamusiikin välillä. Vaikka hänen Jeremiah-sinfoniansa vuodelta 1942 on synkkä, hän vankisti nimeään ennenkaikkea viihdekoneiston palvelijana baletillaan Fancy Free ja siitä muokatulla musikaalilla On the Town sekä kevytoopperalla Trouble in Tahiti. Ennen Broadway-hittiään West Side Story hän sävelsi musiikin elokuvaan Alaston Satama (1954), josta hän muokkasi myös täysin erillisen konserttiteoksen, joka ei avautukseen tarvitse elokuvaa taustalleen.
Juonen tuntemisesta ei toki ole haittaakaan, koska Sinfoninen sarja Alastomasta satamasta (1955) etenee melkolailla rinnakkain elokuvan tapahtumien kanssa. Teos on pohjimmiltaan viisiosainen episodisävellys, mutta se hahmottuu kuin yhtenäisenä sinfonisena runona, jossa on selvä alku, keskikohta ja loppu. Usein toistuva käyrätorven kutsuteema vie heti alussa kuulijat Hobokenin satamaan, jossa järjestäytynyt rikollisuus pitää satamatyöläisiä veren tahrimassa kourassaan. Rakkauden voima nostattaa muutoksen tuulet ja lopussa hyvän puolella taistellut sankari saa astella kaikkensa antaneena kohti horisonttia.
Tositapahtumista tehtyyn romaaniin perustuva, yhdeksi maailman parhaista elokuvista arvostettu Alaston satama voitti peräti 8 oscar-palkintoa. Parhaasta musiikista ehdokkuuden saanut Bernsteinin jäi lopulta tyhjin käsin, kun Dmitri Tiomkin haki patsaansa John Wayne -elokuvasta Paluuta ei ole. Bernstein pettyi karvaasti, ja ohjaajan tahtoon sorvatuista kompromisseista katkeroituneena hän lähti elokuva-alalta pysyvästi. Alaston satama jäi hänen ainoaksi suoraan valkokankaalle tekemäkseen sävellykseksi.
Teosesittely on muokattu alunperin Helsingin kaupunginorkesterille tekemästäni tekstistä.