Viime vuosisadan kiistattomiin kapellimestarisuuruuksiin kuuluvan Leonard Bernsteinin perintö länsimaiselle säveltaiteelle ei rajoitu vain hänen johtamiinsa tulkintoihin muiden teoksista. Hän myös itse ikuisti nuotteja viivastolle paljon enemmän kuin on tapana muistella, ja juuri säveltämiseen keskittyminen sai hänet jättämään New Yorkin filharmonikoiden ylikapellimestaritehtävät ensin sapattivuodeksi 1965 ja lopullisesti vuonna 1969. Kontolleen hän ei ottanut enää yhtäkään orkesteria, sillä säveltäminen oli hänen todellinen kutsumuksensa.
Chichester Psalmsista tuli sapattivuoden suurin ja kaunein hedelmä. Bernsteinin edellinen suurteoksensa, juutalaisten kuoleman koittaessa lausuttavalle kaddish-rukoukselle perustuva sinfonia nro 3, antoi odottaa jotain samantapaista, toivotonta ja painostavaa elegiaa, mutta Bernstein yllättikin täysin vastakohtaisella aiheella. Chichester Psalms liikkuu lähes yksinomaan auvon tunnelmissa, jopa musikaalimaisilla tehoilla liihottelevissa ruusuisen elämän ylistyksissä.
Sovinnaiseen tyyliin saattoi tosin vaikuttaa tilauksen luonne uskonnollisena kuoroteoksena, jonka esittäisi amatöörien kirkkokuoro. Suuriin irtiottoihin ei siten jäänyt mahdollisuuksia, mutta sai Bernstein sentään läpi tahtonsa esityskielestä alkuperäisenä hepreana. Mitään muuta perinteisen juutalaisuuden ilmentymää musiikissa ei sitten olekaan vastoin Bernsteinin muita saman aihepiirin sävellyksiä.
Parikymmentäminuuttinen teos valmistui Englannin Chichesterin, Winchesterin ja Salisburyn katedraalien yhteisen musiikkifestivaalin tilauksesta. Se kuitenkin kantaesitettiin New Yorkissa heinäkuun 15. päivä 1965 Bernsteinin tehdessä vuoden ainoan keikkansa kapellimestarina. Kaksi viikkoa myöhemmin John Birch johti esityksen Chichesterin katedraalissa, joka tunnetaan myös säveltäjä Gustav Holstin viimeisenä leposijana.
Bernstein on kuvaillut teostaan ”yksinkertaiseksi ja vaatimattomaksi, tonaaliseksi ja melodiseksi”, ja piti sitä kaikista sävellyksistään helpoiten lähestyttävänä. Bernstein myös raotti musiikillisen periaatteensa ovea kertomalla, että löytääkseen teoksistaan pessimismiä ja optimismiam lähimmäksi pääsee etsiessään niistä tonaalisuutta ja ei-tonaalisuutta. Helppo uskoa: Kun Chichester Psalmsin harmoniat liikkuvat sopusointisissa maailmoissa, veljellinen yhteys puhkeaa kukkaansa hyvänä ja kauniina. Vain ajoittaiset varjot ja riitasoinnut liukuvat ilon ylle levittäen kohta ratkeavan konfliktin siementä.
Teosesittely on muokattu alunperin Helsingin kaupunginorkesterille kirjoittamastani tekstistä.