Frédéric Chopin: Balladi nro 3 As-duuri

Vaikka Frédéric Chopin (1810–1849) eli samaan aikaan Felix Mendelssohnin, Franz Lisztin ja Robert Schumannin kanssa, hän ei koskaan ottanut romantikkosäveltäjien tyypillisimpä tyylipiirteitä omakseen. Chopinilta on turha etsiä esimerkiksi ohjelmallisia teoksia, joiden etenemistä voisi kuunnella kuin äänikirjan juonta seuraten, eikä hän koskaan antanut sävellyksilleen edes mielikuvitusta ruokkivia nimiä. Esimerkiksi Sadepisarapreludi tai Vallankumousetydi ovat vain nimiä ilman säveltäjän auktorisointia, ja vain paksulla värikynällä varustettujen aikalaisten hengetuotetta. Chopin ei koskaan luopunut absoluuttisen musiikista ideasta, joka ei etsi selityksiä sävelten tuolta puolen. 

Kertomuksiin viittaavasta tyylilajistaan huolimatta mys Chopinin neljä balladia jättävät taustatarinansa yksin kuulijoiden keksittäväksi. Kahdesta aiemmasta, synkästä ja dramaattisesta balladista poiketen kolmas balladi As-duurissa (1841) on luonteeltaan toiveikas muutamasta myrskyisistä taitteistaan huolimatta, mutta tähänkin teokseen on helppo kuvitella dramaturgisia juonenkäänteitä: “Olipa kerran…” -tyylinen alkujakso johtaa viattomasti tanssivaan pääteemaan, joka kuullaan pian myös mollissa. Vähitellen kasvaen ja monella tavalla muunnellen tuo teema syöksyy kohti traagiselta vaikuttavaa kohtaloaan, kunnes nyt suurempana palaava alkuasetelma ja voitokas lopetus pelastavat kuvitellun päähahmon lopullisesti kadotuksesta. 

Vaikka Chopin ei sanallakaan vihjannut ohjelmallisuuteen, vedelliset – ja traagiset – mielleyhtymät ovat ikuisiksi ajoiksi piintyneet As-duuri-balladiin. Pianisti Jan Kleczyńskin mukaan se kertoo tarinan Undine-vedenneidosta, samasta taruolennosta, jota myös Ravel käytti Yön Gaspard -sarjassaan. Tarinassa vedenneito uppoaa merten syvyyksiin rangaistuksena rakastumisestaan maanpäälliseen mieheen. Säveltäjä Zygmunt Noskowski taas yhdisti balladin Heinrich Heinen kirjoittamaan Lorelei-myyttiin, jossa suloinen seireeni viettelee pahaa-aavistamattomia merimiehiä hukuttaakseen heidät Rein-joen kuohuihin. 

Teosesittely on muokattu alunperin Mäntän musiikkijuhlille tekemästäni tekstistä.

Jos artikkeli herätti tunteita, kuten iloa, katkeruutta, ihmetystä, silmitöntä raivoa tai vaikka totaalista tyhjyyttä... arvostan suuresti, että jaat sen ystävillesikin!

Kommentit

Kommentit

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *