Itsensäkehittäjän päiväkirja

Onni on pienissä yksityiskohdissa ja avain parempaan elämään löytyy päiväkirjaa pitämällä. Kaikki suuret ajattelijat, elämässään onnistuneet ihmiset ja menestyneet yksilöt pitävät päiväkirjaa. Paperilla ajatukset konkretisoituvat. Tulee hyvä mieli. Noin. Tässä minun päiväkirjani matkalla ehjäksi, tasapainoiseksi menestyjäksi.

8.00: Herään. Avaan puhelimeni Gmail-sovelluksen. Olen saanut viisi spämmiviestiä. Otsikot lupaavat rikkaampaa elämää, kohentunutta kuntoa, kasvanutta rohkeutta, parempaa itsetuntoa sekä mielenrauhaa. Luin eilen artikkelin, jossa itsensä kehittäjä kertoo elämänsä mullistuneen hylkäämällä internetin 30 päiväksi. Minäkin päätän mullistaa elämäni – tänäänkin. Poistan itseni aluksi kaikilta viideltä postituslistalta, joihin eilen ilmoittauduin saadakseni ilmaisen e-kirjan. Pienin askelin raivaan aikaa tärkeälle. 

8.10: Aamupalaksi valitsen täysrasvaisen jugurtin rasvattoman soijaliisterin sijasta, vaikka “ei lisättyä sokeria tai mielikuvitusta” ajatuksena houkuttaakin. Rasva on terveellistä nykyään. Päälle pähkinöitä proteiiniksi, kaakaorouhetta mauksi ja kasa Maca-jauhetta, joka saattaa lisätä testosteronia. Viihteeksi päälle YouTube. Valitsen videon, jossa jenkkisiilin jatkeena paasaava mies väittää, että negatiivisen rasvaprosentin salaisuus on pätkäpaastossa. Todisteeksi mies poseeraa paidatta videon esikatselussa. Jätän jugurtin odottamaan vielä tunniksi.

8.15: Tappaakseni aikaa valitsen videon, jossa lempeä-ääninen musta mies patsastelee keskellä lehvästöä kertomassa, kuinka hän on saavuttanut rikkautensa, ystävänsä ja mielenrauhansa kiitollisuusharjoitteilla. Päätän meditoida ja ajatella ihan tosi kivoja ajatuksia myös siitä mulkvistibussikuskista, joka toissa viikolla ylitti toimivaltuutensa ojentamalla minua rennon elämän periaatteista kun olin typeränä juossut hänen bussiinsa. 

8.17: Päätän sittenkin meditoida vasta huomenna. Avaan puhelimestani englanninkielisen sanapelin, koska haluan pitää yllä aktiivista sanavarastoa myös vieraalla kielellä.

9.15: Syön jugurttini 16 tunnin paaston päätteeksi. Olen matkalla jenkkisiilin mittoihin, otan paidan pois.

9.23: Katson peiliin. “Voi helvetti, mikä läski.” Punnerran yhteensä 100 kertaa.

9.34: Tajuan, että sanavarastoni on mennyt tosi tosi tosi heikoksi englanninkielisten sanapelien liiallisen hakkaamisen vuoksi. Selaan synonyymisanakirjaa ja palaan peilin eteen. “Gehenna soikoon, kuinka pyylevä.”

9.40: Odotan, että naapurini poistuu rappukäytävästä. Avaan oven ja panen podcastin korvilleni. Ohjelmassa Seven good minutes tohtori Myles Munroe kertoo kliseisillä vertauskuvilla, kuinka myös minä voin saavuttaa täyden potentiaalini kohtaamalla suurimmat pelkoni. Minusta on siihen. En saa päätyä jälleen yhdeksi ruumiiksi unelmien hautausmaalle. Valitsen Hissin sijasta rappuset. Päätän perustaa oman podcastin.

9.41: Art of Manliness -podcastissa on aiheena testosteroni. Sitä pitäisi saada jostain lisää. Tajuan, kuinka työlästä on perustaa oman podcast. Päätän tehdä juoksevat hommat pois sitä ennen.

10.00: Työpöytäni on tänään kirjastossa. Päätän olla ennätysahkera! Ensin luen netistä artikkeleita hakusanalla over-achiever.

10:02: Masennun artikkelista. Odotan inspiraatiota pelaamalla sanapeliä.

12.00: En lähde mihinkään lounaalle, vaan ahkerana miehenä jään työpöydän ääreen syömään siltä varalta, että inspiraatio iskee kesken lounasajan. Nautin banaanin, proteiinipatukan ja R-kioskista termospulloon hakemaani teetä. Lounasviihteeksi tietenkin YouTube ja video otsikolla How to be Witty, koska haluan kehittää huumorintajuani. Olen matkalla hauskaksi mieheksi. 

14.00: Työpäivä on paketissa. Ilman inspiraatiota pakersin kolme sivua tekstiä, jonka uudelleen kirjoittamiseen tiedän käyttäväni huomisesta työpäivästä puolet, kuten tänäänkin. “Nuhjuuntunut”. Onko se edes sana? Voiko sitä käyttää kuvaamaan klassisen musiikin mestariteosta? How to stop Self-doubt, mitä se on suomeksi… Google?

15.00: Fitnessguru Ben Greenfieldin podcastissa puhutaan paaston vaikutuksesta kasvuhormoniin. Jätän aterian välistä ennen treeniä. Teen HIIT-tyylisen treenin. Kyykkyhyppyjä, punnerruksia ja linkkuveitsiä, vartin verran. Varmin tapa päästä kuuntoon, sanoi Iltalehden haastattelema tyyppi, jonka reisilihaksissa on enemmän auktoriteettiä kuin kahdessa yhteensidotussa liikuntatieteen väitöskirjassa. Kesällä sitten voin esitellä seksikkäitä vatsalihaksia, joista olen aina unelmoinut.

16.30: Saan punttiksen jälkeen saunassa kaksi ideaa. Yhdestä tulee romaani (Mies, joka murhasi Mozartin), toisesta tulee self help -kirja (Ryhtykäämme siis – opas tehokkaampaan ajankäyttöön). Päätän saunassa kuulemieni juttujen lannistamana aloittaa joogan, kuntonyrkkeilyn ja pilateksen. Niille on löydyttävä aikaa sen lisäksi, että teen viisi päivää viikossa kuntosalitreenin. Voima ei ole mitään ilman notkeutta. Pystyn siihen. Pakko pystyä. Joogaa tekevät kaikki tiedostavat. Olen tiedostava. 

17.00: Sain lisää ideoita pukuhuoneessa, mutta unohdin ne. Luotan, että toteuttamiskelpoiset jutut palaavan mieleeni, jahka niitten aika on. Luen älypuhelimesta artikkelia multi-taskingista ja toisella silmällä etsin läppärillä sopivia kuntonyrkkeilykursseja netistä, mutta seuraavat alkavat vasta syksyllä. Artikkeli oli kai hyvä. Päätän pysyä kuntosalitreenissä, koska muistan vastustavani nyrkkeilyä jostain syystä. Pilatekseen en mene, ennen kuin olen riittävän hyvässä kunnossa. Joogaa voin tehdä kotonakin.

19.13: Tajuan, ettei minulla ole mitenkään aikaa tehdä romaania tai self help -kirjaa niin kauan kuin juoksevat työt estävät minua paneutumasta aiheisiin kunnolla. Päätän heti huomenna aloittaa kurinalaisen työskentelyn, koska unelmat eivät odota. Teen myös päivittäisen venyttelyharjoitukseni, jota en ole muistanut tehdä viiteen viikkoon. Lupaan, että tästä lähtien muistan.

19.14. Päätän aloittaa eläkesäästämisen.

20.15: Lifestyleguru Tim Ferrissin ohjeiden mukaan en valitse tietokirjaa illalla, koska se häiritsee untani. Luen Phaic Tan -kirjaa, joka on matkaoppaan tyyliin kirjoitettu parodia kuvitteellisesta aasialaiskohteesta. Nauran vedet silmissä, kunnes tunnen nauravani kulttuurisille stereotypioille. Tuomitsen ensin kirjoittajat, sitten itseni. 

22.00: Tajuan, että hukkaan elämäni lukemalla huumorikirjallisuutta. En ole huumorikirjailija. Olen musiikkitoimittaja. Päätän, etten halua hauskaksi, koska tyhjännaurajasta ei miestä tule. Katumusharjoituksena pakotan itseni nauttimaan jostain, mistä huumori on mahdollisimman etäällä. Valitsen Hindemithin pianokonserton.

22.25: Päätän tästä lähtien käyttää enemmän aikaa tietokirjallisuuteen. Aloitan Rasputinin elämäkerralla. Tim Ferrissin pikalukuohjeita noudattamalla pystyn lukemaan sitä 300% nopeammin kuin normaalit, huonot ihmiset. Pystyn silmäilemään sivuja ennätystahtiin. Säästän aikaa sekä opin, että kirjan tapahtumat sijoittuvat Venäjälle.

00.02: Yöllinen YouTube-spiraalini alkoi Concorde-onnettomuudesta ja päättyi videoon, jossa mies opettelee heittämään pelikortteja. Minäkin päätän heti huomenna opetella heittämään pelikortteja, koska en osaa sitä vielä.

01.12: Olen yöllisellä nettisurffausretkelläni löytänyt kolme uutta blogia, joissa kokemusasiantuntijat neuvovat ajankäytössä, sosiaalisissa taidoissa ja muistitekniikoissa. Päätän, että tästä lähtien olen juhlien keskipiste, joka osaa puhutella ihmisiä niiden etunimillä vain yhdeltä kuulemalta ja poistuu niistä silti ajoissa kotiin tekemään tärkeän kuuloisia tehtäviä ja joogaamaan. Tilaan uutiskirjeet, jotta saan ilmaisia e-kirjoja. Vihdoin olen oikealla polulla kohti parempaa minää. 

04.33: Herään ahdistukseen siitä, että minulla ei ole aikaa opetella heittämään pelikortteja ennen kuin olen kirjoittanut kaikki juoksevat työt pois alta. Päätän, että vedän eläkesäästöni takaisin. Unelmat eivät odota. Muistan aiemmin pukuhuoneessa saamani loistavat ideat. Kirjoitan ne puhelimeni muistikirjaan.

08.00: Avaan puhelimeni muistikirjan ja huomaan yöllisten ajatuksien olevan unihiekan sumentamaa ajatuksenvirtaa: “Keinoja kiertää kommunistihallinnon kepposet”, “Lataamaan akkuja”, barbarismin simulaatio, saa keräillä aivojaan seinältä. “mikään kaunis ei enää riitä, vaan kaikki pitää tehdä turboahdettuun

8.05: Päätän hetken mielijohteesta ja hakusanalla how to take it easy löytämäni blogin innoittamana, että kelpaan tällaisena. Pitää olla armollinen, sallia laiskottelu. Aloitan heti tänään pitämällä vapaapäivän töistä. Poistan itseni eilisiltä postituslistoilta säästääkseni aikaa, ollakseni tehokkaampi jatkossa. Kaikki turha pitää karsia elämästä, jotta jää aikaa itselle ja nautiskelulle. Aloitan aamuni lukemalla artikkelia otsikolla Olen suorittanut elämää lapsuudesta asti, enkä osaa lopettaa – Mitä jos vika onkin ympäristössä.”

8.10: Samalla kun luen, kuuntelen, mitä You’re Wrong About -podcast kertoo Lindy Chamberlainen vauvasta, jonka dingo kidnappasi vuonna 1980 Australissa. En tiennyt tapauksesta mitään. Nyt tiedän. Se oli tärkeää. On tärkeää.

8.20: Koska olen lukenut, että rasittunut lihas hyötyy ruokailusta heti treenin jälkeen, teen 50 vatsalihasrutistusta ennen aamupalaksi valikoimaani soijaliisteriä, johon on sokerin sijasta lisätty luontaisenkaltainen oksennuksen aromi, ripaus syyllisyyttä sekä pieniä määriä ilmastoahdistusta. Päätän jatkossa etsiä tietoa ekologisemmasta ruokailemisesta. 

9.15 Koetin uutena rentona minänä viettää aikaa meditoimalla. Tein sen venytysasennossa. En osannut. Lopetin. Ei ole aikaa hukattavaksi asioihin, joita ei osaa. Ajatuskin vapaapäivästä ahdistaa. Unelma täydellisestä minästä ei odota päivääkään.

23.57: Ehkä päiväkirjan pitäminen ei olekaan se mun juttu.

Jos artikkeli herätti tunteita, kuten iloa, katkeruutta, ihmetystä, silmitöntä raivoa tai vaikka totaalista tyhjyyttä... arvostan suuresti, että jaat sen ystävillesikin!

Kommentit

Kommentit

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *