Kuka on Jaani Länsiö?

Jaani Länsiö (s. 1985) on musiikkijournalismin sekatyöläinen, paino sanalla yö. Kuten useimmat ansiotöihin päätyneet ihmiset, myös Länsiö opiskeli kunnes valmistui. Hän on työskennellyt siellä täällä, tärkeissä paikoissa ja useiden häntä kuuluisampien ihmisten kanssa, eikä kaikesta päätellen ole vieläkään vetäytynyt vapaaherraksi. Länsiön ura on ollut jatkuvassa käymistilassa. Jo 11-vuotiaana hän onnistui yhdistämään debyytti- ja jäähyväisroolit näyttelemällä television draamasarjassa omanikäistään ja -näköistään viisastelijaa. Hän on myös laulanut monissa suurissa oopperataloissa ennen kuin hän päätteli häiritsevänsä muita asiakkaita. Laiskasta harjoittelustaan huolimatta Länsiö onnistui vuosien jälkeen tekemään myös pianoharrastuksestaan tuottoisan ammatin – parhaina päivinään hän tienasi kaksinumeroisia summia sekä (valitettavasti puheentasolle jääneen) kerrosbonuksen kantamalla pystypianoja muuttomiehenä. Länsiön uran sivupolkuihin kuuluvat myös vuodet kansanopiston vahtimestarina sekä keikat lavasteapumiehenä, kalusteasentajan apumiehenä ja naulakkoapulaisena. Palkintoja Länsiölle ei ole koskaan myönnetty sinnikkäästä mankumisestaan huolimatta, mutta teinivuosinaan hän oli Hymypoika-patsaan voittaneen tyypin kaveri.

Harrastuksikseen Länsiö mainitsee painojen nostelemisen ja tietokirjojen lukemisen. Erityisen kiinnostunut hän on teoreettisesta filosofiasta (mitä on elämä?), käytännön filosofiasta (mitä on hyvä elämä?) sekä keittiöpsykologiasta (jäikö kahvinkeitin päälle, ja jos jäi, korvaako kotivakuutus?). Asuntolainaansa Länsiö lyhentää apurahoilla, rustaamalla musiikkiaiheisia artikkeleita lehtiin, esittelemällä teoksia festivaaleilla ja orkestereiden käsiohjelmissa sekä kirjoittamalla taiteilijoiden biografioista sellaisia, että niiden sisältö jää konserttivieraan mieleen.

Tekstinsä Länsiö kirjoittaa MacBookAirilla, jonka hän osti alennuksella joulukuussa 2017.

(Oikaisu: toisin kuin aiemmin ilmoitettiin, Länsiö ei kirjoita MacBookProlla, vaan Airilla. Pahoittelemme aiheuttamaamme mielikuvaa, että Länsiöllä olisi varaa kunnon läppäriin.)

Noin. Jos todella haluat tutustua minuun syvällisemmin ja pitkällisemmin, lue perustavanlaatuinen ammattielämäkertani täältä.

Mikäli haluaisin esitellä itseni tyypilliseen taiteilijaesittelyn tapaan, tekisin sen näin:

”Jaani Länsiö kuuluu aikamme mielenkiintoisimpiin toimittajiin. Hänen näkemykselliset, nokkelat ja avartavat käsiohjelma-artikkelinsa ovat saaneet kiitosta niin kollegoilta, lukijoilta kuin lukuisilta merkittävimmiltä alan toimijoilta. Jo vuosien ajan hän on tehnyt läheistä yhteistyötä parhaiden kotimaisten konserttijärjestäjien ja festivaalien kanssa, joista mainittakoon Helsingin kaupunginorkesteri, Sinfonia Lahti, Helsingin juhlaviikot, BarokkiKuopio, Helsingin ja Mikkelin kaupunginorkesterit, Mäntän Musiikkijuhlat, PianoEspoo, Helsingin kaupunginorkesteri, Urkuyö ja Aaria sekä Kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu. Hänen pitkäaikainen yhteistyönsä Suomen suurimman klassisen musiikin erikoislehden Rondon kanssa on ollut kiitetty ja hedelmällinen. Hänen artikkelinsa Image-lehteen ovat nousseet käsitteeksi ja leventäneet hänen jo ennestään laajaa lukijakuntaansa. Lisäksi Länsiö saa toistuvia kutsuja kirjoittaa artikkeleita kansainväliseen levitykseen Finnish Music Quarterly -lehden kautta. Länsiön Helsingin Musiikkitalolle tekemät artikkelit ja videot ovat saavuttaneet poikkeuksellisen suosion.

Länsiö on työssään haastatellut lukuisia aikamme suurimmista kotimaisista muusikoista ja kapellimestareista. Näistä mainittakoon mm. Susanna Mälkki, John Storgårds, Leif Segerstam, Osmo Vänskä, Jukka-Pekka Saraste, Dima Slobodeniouk, Okko Kamu, Susanna Mälkki, Paavali Jumppanen, Olli Mustonen, Susanna Mälkki, Antti Siirala, Marko Ylönen ja Tuomas Ylinen. Ulkomaisista maestroista mainittakoon Alexander Vedernikov, Markus Stenz, Matthias Pintscher, Miguel Harth-Bedoya, Alan Buribajev, Thomas Dausgaard. Maailman ja Suomen kysytyimmistä solisteista mainittakoon Pekka Kuusisto, Elina Vähälä, Paavali Jumppanen, Mika Kares, Yuja Wang, Rudolf Buchbinder, Tine Thing Helseth, Leila Josefowicz, Leif-Ove Andsnes, Freddy Kempf, Baiba Skride, Steven Isserlis, Emmanuel Pahud sekä lukemattomat muut.

Länsiö on kunnostautunut myös äärimmäisen tarkkana ja kunnioitettuna kriitikkona edellä mainitussa Rondo-lehdessä sekä Yleisradion Uudet levyt -viikko-ohjelmassa sekä Helsingin yliopiston Synkooppi-lehdessä. Hänen päätoimittajakauttaan Amfion.fi-verkkolehdessä pidetään yhtenä legendaarisimmista ajanjaksoista suomalaisen musiikkijournalismin lähihistoriassa.

Länsiön tarkoin punnitut sanavalinnat ovat herättäneet laajaa huomiota kansallisissa musiikin huippujärjestöissä. Tästä esimerkkinä toimiminen Teosto-palkinnon esiraadissa vuosina 2015–2016.

Länsiö on valmistunut Helsingin yliopistosta vuonna 2014 erinomaisin arvosanoin. Hänen opettajinaan toimivat mm. professorit Eero Tarasti sekä Henry Bacon, ja hän on osallistunut monien huippuluennoitsijoiden kursseille. Pianonsoittoa Länsiö on opiskellut Meri Louhoksen johdolla.

Tiedot koskevat kautta 2019–20. Kaikki tietojen muuttaminen sekä lyhentäminen on ehdottomasti kielletty.”

Yllä oleva teksti vastaa sisällöltään vanerista kyhättyä lavastetta, joka peittää takanaan kuhisevan elämän. Valitettavasti monet taiteilijat tai heidän agenttinsa tarjoavat korppukuivaa infolistausta konserttikävijöille, jotka eivät täten ikinä saa tietää esiintyjän ajatuksista, teoista saati persoonasta sen enempää elleivät lähde uskaliaalle matkalle Googlen maailmaan.

Kuka on siis ihminen yllä olevan kyhäelmän takana? Hyvä kysymys, johon en aio vastata ansioluettelolla. Työkirjeet saan nimellä Asiantuntijapalvelu Jaani Länsiö. Työsähköpostit allekirjoitan tittelillä toimittaja.

Titteleistä on hyötyäkin. Median edustajana saan ilmaisia lippuja konsertteihin ja paljon hyvänpäiväntuttuja, joista olen hyvin kiitollinen. Jokainen ihminen on paljon enemmän ja jotain ihan muuta kuin toimenkuvansa ja ansioluettelonsa.

Muusikoilla on tarinansa, teoksilla on tarinansa

Soivat äänet ovat musiikin tärkein kommunikointiväline, se on kiistatonta. Mutta konsertit ovat paljon enemmän kuin äänten siirtymistä lähettäjästä vastaanottajaan. Jokainen yksittäinen musiikkiesitys on tapahtuman ympärille valmistuva kokonaistaideteos, johon kuuluu esitystila ja ilmapiiri sekä kaikkein tärkeimpänä yleisön läsnäolo. Ilman yleisöä ei ole esitystä.

Jokainen konsertti on yleisötyötä parhaimmillaan.

Satoja käsiohjelmatekstejä laatineena musiikkitieteilijänä ja toimittajana olen huomannut, kuinka suuri merkitys teosesittelyllä on yleisön kuuntelukokemukseen. Pieniltä tuntuvat taustatiedot, historian pimentoon jääneet kertomukset ja jonkin merkittävän tapahtuman liittäminen juuri nyt käsillä olevaan esitykseen korostaa konsertin ainutkertaisuutta enemmän kuin soiva musiikki yksinään.

Kuten kaikki teokset, on myös jokainen muusikko elänyt erityisen elämän, joka on kaikkien sattumuksien jälkeen johtanut tähän tiettyyn konserttiin. Juuri tänään salissa istuvalle yleisölle se on paljon tärkeämpi tieto kuin kuulijoille tyypillisesti jaettava ansioluettelo, joka korostaa kaikkea muuta kuin tälle nimenomaiselle esitykselle tärkeitä asioita.

Ihmiset ovat aikojen alusta olleet kiinnostuneet tarinoista. Ansioluettelo voi tukea tarinaa ja toisin päin, mutta nimilistat ja kalenterimerkinnät yksinään eivät luo yleisöön samastumispintaa, joka tehostaa kommunikointia muusikon ja kuulijan välillä. Hyvä taiteilijaesittely kietoo yleisön mukaansa ennen ensimmäistäkään ääntä.

Huolellisesti laaditulla käsiohjelmalla on merkitystä myös kriitikoille, jotka – tiedän sen itse kritiikkejä tehneenä – pystyvät arvostelua laatiessaan liittämään muusikon elämän ja teoksen erityispiirteet soivaan lopputulokseen. Lähes poikkeuksetta varta vasten konserttiin tehdyllä käsiohjelmalla on positiivinen vaikutus kriitikoiden kuulokuvaan. Hekin ovat osa yleisöä tiedonjanoineen ja tunteineen.

Olen tehnyt vapaan toimittajan, juontajan, kriitikon, asiantuntijan ja markkinointiviestintäsuunnittelijan tehtäviä taidemusiikin kentällä vuodesta 2010 alkaen. Yhteistyökumppaneinani on ollut suomalaisia festivaaleja ja tapahtumia:

Orkestereita

Muusikkoja

ja yli sata muuta muusikkoa

sekä media-alan toimijoita

Halusit sitten artikkelin julkaisuusi, käsiohjelmatekstin tapahtumaasi tai houkutella enemmän yleisöä paikalle kiinnostavammalla etukäteismateriaalilla tai vaikka vain jakaa ajatuksia kanssani, tavoitat minut sähköpostilla:

jaani.lansio@gmail.com

Teen työkseni muusikoista entistäkin kiinnostavampia kirjoittamalla heistä lyhyitä esittelyjä ohjelmateksteihin, haastattelemalla heitä lavalla ennen konserttia sekä kirjoittamalla heistä artikkeleita lehteen. Haluatko olla kiinnostavampi ja tarjota kuulijoillesi enemmän elämyksiä? Ota yhteyttä!

En saa näiden tekstien julkaisemisesta rahaa, mutta näkyvyyttä kylläkin. Jos siis artikkeli herätti tunteita, kuten iloa, katkeruutta, ihmetystä, silmitöntä raivoa tai vaikka totaalista tyhjyyttä... arvostan suuresti, että jaat sen ystävillesikin. Jaettu tunne on kaksinkertainen tunne, ja minä saan näkyvyyttä ainakin tuplasti!

2 comments

  1. Kuuntelin jälkeen eilen illalla Tshaikovskin vitosta, mutta juuri eilen se ei oikein auennut. Itseasiassa se kuulosti nyt jostain syystä melko sotkuisesta. Sitten luin J Länsiön tarinan tästä teemasta ja kuuntelin biisin uudelleen takkatulen äärellä. Tämä kombinaatio avasi minulle tämän upean kokonaisuuden aivan uudella tavalla. Tästä kiittäen otankin nyt tavakseni hyödyntää Länsiön tukea musiikinkuuntelun saralla.
    Parhain kiitoksin,
    Markku Kauppinen

    1. Kiitos! Uskon kyllä, että taustat ja tarinat avaavat musiikista joskus paljon syvempiä kerroksia kuin pelkkä soiva lopputulos. Siksi minäkin ajauduin tutkimaan musiikin syntytarinoita, kun huomasin kuinka kiehtovia teoksiin liittyvät kertomukset ovatkaan.

      Täytyykin täydentää sivuilleni lisää näitä teosesittelyitä. Julkaisemattomia tekstejä on vielä varmaan lähemmäs sata.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *