Leonard Bernstein: sinfoninen sarja elokuvasta Alaston satama

Leonard Bernstein (1918–1990) nousi 1940–50-luvuilla yleiseen tietoon sekä muodikkaana kapellimestarina että supliikin taitavana säveltäjänä, joka ei nähnyt kitkaa musikaalirellestyksen ja ryppyotsaisten sinfoniamusiikin välillä. Vaikka hänen Jeremiah-sinfoniansa vuodelta 1942 on synkkä ja hänen juurensa säveltäjänä ovat ns. taidemusiikissa, nimeä hän teki ennen kaikkea viihdekoneiston palvelijana baletillaan Fancy Free ja siitä muokatulla musikaalilla On the Town sekä kevytoopperalla Trouble in Tahiti. Vähän ennen suurinta Broadway-hittiään West Side Story Bernstein sävelsi musiikin elokuvaan Alaston Satama (1954). 

Tositapahtumista tehtyyn romaaniin perustuva, yhdeksi maailman parhaista elokuvista arvostettu Alaston satama voitti peräti 8 Oscar-palkintoa, mutta Bernsteinille ei tunnustuksia herunut. Sen vuoden palkinto meni Dmitri Tiomkinin musiikille John Wayne -elokuvasta Paluuta ei ole. Voitostaan varma Bernstein pettyi elokuva-akatamian päätöksestä karvaasti, ja vielä kun hänen oli ollut pakko sorvata musiikkinsa ohjaaja Elia Kazanin tahtoon, hän katkeroitui kohtelustaan ja lähti elokuva-alalta pysyvästi.

Luultavasti Bernstein ymmärsi, että elokuvan musiikilla on silti potentiaalia myös valkokankaan ulkopuolella. Pian sävellystyönsä jälkeen hän muokkasi musiikista myös täysin erillisen konserttiteoksen, joka ei avautuakseen tarvitse elokuvaa taustalleen. Tosin juonen tuntemisesta ei toki ole haittaakaan, koska Sinfoninen sarja elokuvasta Alaston satama etenee melkolailla rinnakkain elokuvan tapahtumien kanssa. Sarja on pohjimmiltaan kuusiosainen episodisävellys, mutta se hahmottuu kuin yhtenäisenä sinfonisena runona, jossa on selvä alku, keskikohta ja loppu. Usein toistuva käyrätorven kutsuteema vie heti alussa kuulijat Hobokenin satamaan, jossa järjestäytynyt rikollisuus pitää satamatyöläisiä veren tahrimassa kourassaan. Rakkauden voima nostattaa muutoksen tuulet ja lopussa hyvän puolella taistellut sankari saa astella kaikkensa antaneena kohti horisonttia. 

Alaston satama jäi Bernsteinin ainoaksi suoraan valkokankaalle tekemäksi sävellykseksi, vaikka sittemmin hänen musiikkiaan on käytetty elokuvissa usein.

Teosesittely on muokattu alunperin Helsingin kaupunginorkesterille tekemästäni tekstistä.

En saa näiden tekstien julkaisemisesta rahaa, mutta näkyvyyttä kylläkin. Jos siis artikkeli herätti tunteita, kuten iloa, katkeruutta, ihmetystä, silmitöntä raivoa tai vaikka totaalista tyhjyyttä... arvostan suuresti, että jaat sen ystävillesikin. Jaettu tunne on kaksinkertainen tunne, ja minä saan näkyvyyttä ainakin tuplasti!

Kommentit

Kommentit

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.