Juha Sipilä on Jeesus

Juha Sipilä on Junckerin laki, Juha Sipilä on Newtonin laki, Juha Sipilän sana on laki.

Kun Juha Sipilä laskeutui maan päälle niin kuin taivaisiin, hän näki, että näin ei ollut hyvä. Tilastokäyrät huusivat syvyyksistä, vatulointi oli ottanut vientipolitiikasta vallan. Kansalaistori oli autio ja tyhjä.

Hän sanoi: tulkoon Alex. Ja Alex tuli. Juha Sipilä näki, että niin ei vieläkään ollut hyvä. Mutta hän tiesi, että vaikka hänellä olisi kaikki usko, niin että voisi työaikoja kuudella minuutilla pidentää, mutta hänellä ei olisi elinkeinoelämän kätyreitä tukenaan, ei hän mitään olisi. Ja niin kaikki ammattiliitot kerääntyivät yhdessä kansalaistorille.

Sipilä loi katseensa Välimereen, ja näki että näin ei ollut hyvä. Ja Juha Sipilä sanoi: Tulkoon Timppa. No Timppahan tuli. Kaasu pohjassa. Ministeri-Audilla. Hillotolppa huulillaan. Mutta Sipilä tiesi, että vaikka hän jakelisi omakotitaloaan kaikkien pakolaisten omaisuudeksi, mutta hänellä ei olisi rasistista kansanpuoluetta hihnansa päässä, ei se häntä mitään hyödyttäisi. Ja pakolaiset tulivat.

Juha Sipilä on Yleisradio, Juha Sipilä on Pressiklubi. Juha Sipilä on Atte Jääskeläinen.

Kun Juha Sipilä kasvatti harvakseltaan itävää kesäpartaa, hän ei ottanut vain paikkaansa sänkeään syleilevien miesten etujoukoissa, hän uhrasi itsensä muoti-ilmiöiden roviolla. Sipilän leukaperiinsä kivettämät huolen rypyt kotimaamme tilasta eivät jättäneet ainuttakaan kysymysmerkkiä suomalaisten huulille. Kun Juha Sipilä puhuu suoraan kameralle, suomalainen tietää, ettei ole minuutteja hukattavaksi parranajon kaltaisiin turhamaisuuksiin, kun kansankunnan kasvoja kurtistavat Kiky, Sote, Terrafamen pipo ja serkkupoikien puunjalostusbisnes.

Juha Sipilä on Väinö Linna, Juha Sipilä on Edvin Laine. Juha Sipilä on Aku Louhimiehen itkuiset silmät ja Antti Rokan korsuun kadottama itsesuojeluvaisto.

Kun Juha Sipilä painelee kännykkäänsä, hän ei tekstaile kuulumisia, hän ilmoittaa erosta. Kun Juha Sipilä kysyy lähtölupaa, hän kysyy sitä lennonjohdolta yksityiskoneensa ohjaamossa matkalla Naantaliin. Mutta älkää peljätkö, sillä katso: Kun Juha Sipilä sanoo “se on loppu nyt”, odota vielä kaksi kertaa, sillä vasta kolmasti hallitusyhteistyön kiellettyään hän suoristaa selkänsä, tarkoittaa mitä sanoo ja kaatuu saappaat jalassa vaalitelttaansa vapisemaan.

Juha Sipilä on uhri, Juha Sipilä on selviytyjä. Juha Sipilä on Sisyfos. Juha Sipilä on Jeesus.

Vaalipäivän tullen Juha Sipilä riisui neljä vuotta leveillä harteillaan kantamansa ristin ja asettui siihen roikkumaan. hallituksensa hirtettäväksi, puolueensa poltettavaksi, kansalaistensa kivitettäväksi. Meidän syntiemme tähden. Ja niin oikeamielisyydestään rangaistu filosofihallitsija katsoi ensin vasemmalle Anttia, sitten oikealle Petteriin, sitten ylös Jussiin, ja vielä ennen kuin hänen päänsä katoaisi pilvien ylle hän loi katseensa alas. Ja rukoili: anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. Ja Juha Sipilä antoi.

Jos artikkeli herätti tunteita, kuten iloa, katkeruutta, ihmetystä, silmitöntä raivoa tai vaikka totaalista tyhjyyttä... arvostan suuresti, että jaat sen ystävillesikin!

Kommentit

Kommentit

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *