On rohkea veto kietoa reilusti yli kaksituntinen tarina mehiläisfarmaamisen ympärille. Rohkeampaa on tehdä se rikkomalla tarinankerronnan sanattomia sopimuksia.
The Rivals of Amziah Kingin ikävystyttävä traileri antoi ymmärtää, että ohjaaja-käsikirjoittaja Andrew Pattersonin tuorein teos on lähinnä sekamelska, jossa tarinan vaikeaselkoisuutta kompensoimaan palkattu Matthew McConaughey vääntää etelän aksenttia hellyyttävästi ja silti ah niin seksikkäästi – onhan hän Matthew McConaughey – ja että mukana on mehiläisiä.
Yli kaksituntinen tarina mehiläisfarmin pyörittämisestä ja 90-luvun maaseutua riivaavasta, järjestäytyneestä hunajarikollisuudesta ei ole paperilla läheskään yhtä seksikäs idea kuin Matthew McConaughey, mutta Patterson onnistuu uhmaamaan kaikkia odotuksia. Hän ruuvaa epäuskottavista aineksista yhä vain kauniimman, koskettavamman kertomuksen yhteisöllisyydestä, jossa itseään johtavan yksilön on johdettava muita – tai muuten yhteisö lakkaa olemasta. Pesän johtotähden on oltava karismaattinen auktoriteetti, jota muut seuraavat uskollisesti. Elokuva on kuin yksi iso mehiläispesä; kuhisee ja surisee sinne tänne, mutta pysyy kehyksissään fysiikan lakeja uhmaten.
Elokuva kuorii auki kuin novellikokoelma, joka pyörii yhden päähahmon, Amziah Kingin ympärillä. Hän on kylän primus motor, yhden lauseen elämänviisauksia sutkautteleva mandoliinimies ja maineikas hunajafarmari, joka tuosta vain pyöräyttää bluegrass-jamit käyntiin vaikka keittiön nurkassa. Hän tuntee kaikki, kaikki tuntevat hänet, ja koska tahansa voi tapahtua mitä tahansa – mutta Amziah on aina tilanteen päällä. Arki ei rullaa, se säntäilee sinne tänne mukamas sekavasti, silti ihmeellisen ennustettavasti – vähän kuin mehiläinen! Amziahilla ei ilme värähdä, vaikka työkaverilta lähtisi kirjaimellisesti tukka ja puolet päänahkaa kesken vuoron.
Hämmentävillä tarinanpalasilla on toki muukin funktio kuin esitellä päähenkilön järkähtämätöntä tyyneyttä kuoleman ja kaaoksen keskellä; pienillä eleillä Patterson istuttaa huomaamattomia ituja myöhemmin poimittavaksi: tutustuttaa katsojaa hahmojen luonteisiin, jotka saavat myöhemmin selityksen; selittää juurta jaksaen mehiläis- ja hunajateollisuuden käytäntöjä; eikä kaihda rautalangan vääntämistä Amziahin esitellessä mehiläispesän hierarkiaa kuningattarineen nuorelle ottotyttärelleen Katerille (Angelina LookingGlass). Koukku kääntää elokuvan suunnan tavalla, jota ei ole syytä paljastaa. Kun esittelyt on hoidettu, varsinainen tarina kertoo mehiläisfarmilla tapahtuvan varkauden hirtehisestä selvittelystä hyväntahtoisella virneellä.
The Rivals of Amziah King saattaa olla saarna kuolevan maaseudun puolesta. Silti se on nopeatempoinen viihde-elokuva, mustan komedian ja draaman välimuoto, joka yhdistelee rikos- ja veijarigenreistä yllättävänkin syvällisiä – joskin toisinaan rautalangasta väännettyjä – vertauskuvia sinnikkyydestä ja neuvokkuudesta, ja banaaleimillaankin se esittelee sanomansa vähintäänkin häikäisevillä kuvilla ja menneisyyden viattomuutta korostavalla bluegrass-soundtrackilla.