“Musiikista puhuminen on kuin sama kuin tanssisi arkkitehtuurista.” Frank Zappan, Thelonius Monkin ja puolen tusinan muun muusikon suuhun survottu emävale
Lue lisääKategoria: Yleinen
Tein täydellisen soittolistan Transsendenttisistä etydeistä
Franz Lisztin 12 Transsendenttistä etydiä ovat omassa luokassaan. Niitä ei voi kuvailla klisheisillä vertauskuvilla, kuten pianon vanha tai uusi testamentti,
Lue lisää
Miksi orkesterit eivät soita sellaista musiikkia, jota toimittajat ja tutkijat haluavat kuulla?
Minäkin voisin vegetaristina vaatia K-kauppaa myymään tästä lähtien pelkästään kasvisruokaa tai edes muuttaa tarjontaa lihan ja kasvisten välillä 50/50, mutta olisikohan sellainen viisas veto kaupalta, jonka toiminta perustuu mahdollisimman laajan asiakaskunnan palvelemiseen?
Lue lisää
Maurice Ravel: pianokonsertto G-duurissa
G-duurikonsertto on malliesimerkki jazzin ja klassisen saumattomasta sulautumisesta genrerajojen tuolle puolen. Jotkin kriitikot pitävät G-duurikonserttoa silti vähintäänkin puoliviihteellisenä. Se olisi loukkaus ketä tahansa toista säveltäjää kohtaan, mutta Ravelille leima sopi vallan mainiosti: ”Mielestäni konserton pitäisi aina olla kevytmielinen ja loistelias eikä tavoitella syvällisyyttä ja dramaattisia tehoja. Joistain klassikoista sanotaan, että ne on kirjoitettu pikemminkin pianoa vastaan, ei pianolle. Olen täysin samaa mieltä.”
Lue lisää
W.A. Mozart: pianokonsertto nro 20 d-molli
Pianokonsertto nro 20 d-molli on nykyisin lähes yhtä suosittu kuin vain kaksi viikkoa myöhemmin valmistunut C-duurikonsertto nro 21. Vielä 1800-luvulla, kun edistyksellisissä piireissä Mozartia pidettiin lähinnä pölyttymään joutavana historian hahmona, d-mollikonsertto oli ainut pianistien vakio-ohjelmistoista löytynyt Mozartin teos. Syynä oli sen dramaattinen, romantiikan ajan tunnekuohuja peilannut tekstuuri, joka löysi tiensä Chopinin, Lisztin ja Beethovenin uhmakkuuteen tykästyneen yleisön sydämiin. Se on myös ainoa Mozartin konsertoista, jonka Beethovenin tiedetään esittäneen.
Lue lisää
Richard Strauss: Olympiahymni
Olympialaisten avajaisten juhlahymni tilattiin tavan mukaan paikalliselta säveltäjältä, ja valinta osui tietenkin maineensa kukkuloilla paistatelleeseen Richard Straussiin, kansallissäveltäjään Wagnerin jälkeisessä Saksassa. Sanoituskilpailun yli 3000 hakijan joukosta voitti Robert Lubahn, jonka idealistinen urheilun ylistys kutsuu kaikki kansat kulkemaan avoimista porteista Saksaan kilvoittelemaan reilun pelin hengessä. Esitys oli iso ja kovaääninen: mahtipontisesti soivan hymnin oli avajaisissa noustava yli sadan tuhannen katsojan kannatushuutojen päälle. Richard Strauss toimi itseoikeutettuna kapellimestarina.
Lue lisää